sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Mohrin titraus

Mohrin titraus on saostustitraus, jonka avulla voidaan määrittää näytteen kloridi-ionien pitoisuus.
Titraus suoritetaan AgNO3-liuoksella, jolloin hopeaionit muodostavat kloridi-ioneiden kanssa veteen (ja happoihin) niukkaliukoisen suolan AgCl:

Ag+(aq) + Cl-(aq)  AgCl(s)


Indikaattorina käytetään kaliumkromaattia ( K2CrO4 ). Kromaatti-ionit reagoivat hopeaioneiden kanssa muodostaen hopeakromaattia oheisen reaktion mukaan:

2 Ag+(aq) + CrO42-(aq)  Ag2CrO4(s)


 Ekvivalenttikohdassa kaikki kloridi-ionit ovat saostuneet. Tällöin hopeaioneiden lisääminen aiheuttaa hopeakromaatin saostumisen, mikä värjää liuoksen punertavanoranssiksi. Tämä osoittaa ekvivalenttikohdan.

Ekvivalenttikohta

Liuoksen pH tulee olla välillä 7-10 koska liian happamassa liuoksessa kromaatti-ionit muuttuvat kromihapoksi ja liian emäksisessä liuoksessa saostuu hopeaoksidia, joka peittää värinmuutoskohdan.

Turvallisuus: labratakit ja suojalasit.

Välineet ja reagenssit:

Erlenmeyer (100 ml)
Byretti (25 ml)
Statiivi ja koura
Magneettisekoitin ja magneetti
Pipetti (25 ml) ja pumpetti
Mittapullo (100 ml)

Kloridi-ioneita sisältävä näyte (100 ml)
0,100 M AgNO3 liuosta
N. 10 %:sta kaliumkromaattiliuosta
Typpihappoa ja natriumkarbonaattia pH-arvon säätämiseen tarpeen vaatiessa
Indikaattoripaperia pH-arvon mittaamiseen

Mittaa pipetillä 25 ml näyteliuosta erlenmeyeriin. Lisää pari pisaraa kaliumkromaattia ja mittaa pH indikaattoripaperilla. Säädä pH sopivaan arvoon tarpeen vaatiessa typpihapolla ja natriumkarbonaatilla. Titraa liuos hopeanitraatilla kunnes liuoksen väri muuttuu keltaisesta punertavaksi. Kirjaa hopeanitraatin kulutus ylös. Toista 2-3 kertaa tarkkuuden parantamiseksi.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kaasujen valmistaminen



Tehtävänä on valmistaa seuraavia kaasuja koulussa: Ammoniakkia, vetyä, happea ja hiilidioksidia. Tämän lisäksi täytyy selvittää miten voidaan varmistaa että kyseessä on oikea kaasu ja lisäksi selvittää, miten kaasu voidaan kerätä talteen.

Ammoniakkia voidaan valmistaa lisäämällä ammoniumkloridiin natriumhydroksidia, jolloin vapautuu kaasumaista ammoniakkia. 

Happea voidaan valmistaa vetyperoksidista käyttämällä sopivaa katalyyttia (esim MnO2 tai KMnO4).

Hiilidioksidia voidaan valmistaa ruokasoodasta sekoittamalla sitä happoon, jolloin muodostuu hiilihappoa ja lopulta hiilidioksidia.

Vedyn valmistus onnistuu liuottamalla palanen epäjaloa metallia väkevään suolahappoon.

Tunnistus

Vetykaasun voi tunnistaa sytyttämällä tulitikun ja viemällä sen kaasua sisältävän koeputken alle: tällöin vetykaasu palaa ja päästää erikoisen äänen.
Happikaasun tunnistaa tekemällä saman asian kuin vetykaasussa: happikaasu saa tulitikun palamaan voimakkaammin.
Hiilidioksidi saa tulitikun sammumaan.
Ammoniakki voidaan laittaa reagoimaan veden kanssa, johon on lisätty fenoliftaleiinia. Tällöin liuos muuttuu pinkin väriseksi, koska ammoniakki on emäs ja se liukenee hyvin veteen.

Kaasut kerätään koeputkiin "veden päälle" ammoniakkia ja hiilidioksidia lukuunottamatta.

Työturvallisuus: Suojalasit ja labratakit, koska NaOH on vahva emäs ja HCl vahva happo. Ammoniakki valmistetaan vetokaapissa.

Välineet
Koeputkia 4 kpl
Erlenmeyereitä 4 kpl
Väkevää NaOH-liuosta
Väkevää HCL-liuosta
Palanen magnesiumia 
MnO2 -jauhetta
H2O2 -liuosta (noin 30 % tai alle)


Happi: Lisää vetyperoksidiliuokseen (n. 30 %:sta) hieman mangaanidioksidia, jolloin alkaa muodostua happea. Kerää happi veden päälle.
Vety: liuota magnesiumia väkevään HCl-liuokseen (mitä väkevämpää sen parempaa). Kerää muodostuva vetykaasu veden päälle.
CO2: lisää natriumbikarbonaattia eli ruokasoodaa väkevään HCl-liuokseen, jolloin muodostuu hiilidioksidia, joka kerätään koeputkeen.
Ammoniakki: lisää ammoniumkloridin vesiliuokseen NaOH-kiteitä, jolloin muodostuu ammoniakkia, joka kerätään koeputkeen.

Veden päälle kerääminen: netistä löytää hakusanalla "collecting gas over water" hyviä kuvia aiheesta. 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Joditypen kemiaa


  1. Joditypen kemiaa 


Työn tarkoituksena oli valmistaa jodityppeä (typpitrijodidia) ja tutkia sen räjähdysominaisuuksia mm. Lyömällä sitä karttakepillä. Lisäksi täytyi pohtia kemiallisia perusteita joditypen räjähdysominaisuuksien takana.

Valmistaminen: Jodityppeä voidaan valmistaa lisäämällä kiinteää jodia ammoniakin vesiliuokseen ja suodattamalla saostumat esimerkiksi suodatinpaperilla. Tämän jälkeen saostuma huuhdellaan etanolilla ja laitetaan kuivumaan paperien väliin. Kuivunut saostuma eli jodityppi reagoi erittäin herkästi pieneenkin mekaaniseen iskuun.

Kemiallinen tausta: Jodityppi on epävakaa yhdiste, koska siinä N-I -sidokset ovat heikompia kuin reaktiotuotteiden sidokset, minkä vuoksi reaktio on eksoterminen (räjähdys). Tällä reaktioilla on myös alhainen aktivoitumisenergia eli reaktio käynnistyy pelkällä kosketuksella. Tämä siksi, että joditypen rakenteessa kolme isoa jodiatomia on sitoutunut typpeen ja niiden väliset hylkimisvoimat ovat melko suuria.






torstai 10. lokakuuta 2013

Happo-emäs -titraus


Titrauksessa selvitetään näytteen pitoisuus lisäämällä siihen toista näytettä, jonka tarkka pitoisuus tiedetään. Happo-emästitrauksessa esim. Heikon hapon konsentraatio voidaan määrittää lisäämällä siihen NaOH-liuosta, ja indikaattorin avulla määrittää tapahtuvan neutraloitumisreaktion ekvivalenttikohta. Tässä kohdassa indikaattori vaihtaa väriä. Reaktion stoikiometrian ja kuluneen NaOH-liuoksen tilavuuden ja konsentraation avulla saadaan laskettua hapon määrä näytteessä.

Tässä työssä määritetään etikkahapponäytteen konsentraatio titraamalla sitä NaOH-liuoksella. Koska etikkahappo on heikko happo ja NaOH vahva emäs, on ekvivalenttikohdan pH suurempi kuin 7. Tämä siksi, koska asetaatti-ioni on heikko emäs. Indikaattorina käytetään fenoliftaleiinia, koska sen värinmuutosalue (pH 8,3-10) sisältää ekvivalenttikohdan pH-arvon.



Välineet:
Byretti 
Erlenmeyer (esim. 100 ml)
Jalusta ja pihdit byrettiä varten
Etikkahapponäyte (5 ml)
5 ml:an mittapipetti
Fenoliftaleiinia
NaOH-liuosta (1,0 mol/l)
Vettä

Työturvallisuus: NaOH on vahva emäs, joten käytetään suojalaseja ja laboratoriotakkeja.

Ohje:

Mittaa pipetillä 5 ml etikkahapponäytettä ja laimenna se pieneen määrään vettä. Täytä byretti merkkiin asti NaOH-liuoksella. Lisää pari tippaa fenoliftaleiinia ja titraa liuosta, kunnes liuoksen väri muuttuu.
Toista tarvittaessa.


Tulokset:

NaOH-liuoksen kulutus 5 ml:aa happoliuosta kohti:

1. Kulutus: 6,8 ml (hylätään)
2. Kulutus 5,5 ml
3. Kulutus 5,6 ml
4. Kulutus 5,5 ml

Näiden perusteella 5,5 ml on NaOH-liuoksen kulutus.

Laskut:

n(etikkahappo)=n(NaOH)= 1,0 M x 5,5 ml = 5,5 mmol
c(HA)=5,5 mmol/5,0ml = 1,1 mol/l